(Nuuksiossa syyskuussa 2019)
Minulla tulee tänään täyteen 1000 päivää yrittäjänä. Entä sitten?
Noh… Annas kun kerron…
Kun aikoinaan päätin ryhtyä yrittäjäksi, lupasin itselleni, että yritän vähintään 1000 päivää, ennen kuin arvioin sitä, oliko päätökseni lähteä yrittäjäksi järkevä ja päätän mitä aion tehdä seuraavaksi.
Tätä reflektointia tehdessäni keksin, että miksi en jakaisi tätä matkan varrella takkiin kertynyttä kokemusta myös muille verkostossani.
Ohessa 10 jakamisen arvoiseksi katsomaani ajatusta, joiden oivaltamisesta on ollut itselleni hyötyä matkan varrella:
- Mitään tärkeää ei kannata tehdä yksin. Tiimiydy ja hyödynnä parviälyn potentiaali!
- Hämmennys on tunnehinta oivalluksesta ja turhautuminen on tunnehinta läpimurrosta. Älä anna periksi ensimmäisten vastoinkäymisten edessä!
- Jos haluat epäonnistua oppimatta mitään, älä edes yritä. Jos kuitenkin päätät yrittää, voit jopa onnistua tai ainakin oppia jotain. Siis yritä!
- ”Lukeminen kannattaa aina!”, sanoi aikoinaan Donnerin Jörn. Ja hyvin sanoikin! Jos osaat lukea, mutta et vaan lue, niin mikä erottaa sinut lukutaidottomasta?
- ”…niin niin, mutta kun mulla ei ole aikaa.” Höpöhöpö! Sinulla on aikaa ja lisää tulee koko ajan. Aikaa et voi hallita, mutta ajankäyttöäsi voit. Ja jos sinä et johda ajankäyttöäsi, niin joku muu johtaa. (Jenkkitutkimuksen mukaan 75% ihmisistä ei suunnittele ajankäyttöään lainkaan, mutta jo 5 min suunnittelulla per päivä, voisit kaksinkertaistaa työtehosi.)
- Kun sitten luet paljon ja tiedät kaikkea hyödyllistä, niin muistathan tämän: Ihmisiä ei kiinnosta tietää kuinka paljon sinä tiedät, ennen kuin he tietävät kuinka paljon sinä välität.
- Älä ota vastaan kritiikkiä sellaisilta ihmisiltä, joilta et myöskään kysyisi neuvoa. Valitse ”mestarisi” huolella ja kysy aktiivisesti palautetta kehittyäksesi. Mestarisi voi olla myös asiakkaasi.
- Me kaikki olemme vain ihmisiä. ”Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista. Paljon hyvää on rinnassa jokaisen, vaikk’ ei aina esille loista.” -Eino Leino-
Ole armollinen muille ja myös itsellesi. - Et voi motivoida toista ihmistä. Voit vain johtaa olosuhteita niin, että toisen ihmisen on helpompi motivoitua. Haluttu motivaatio syntyy tai on syntymättä sisältä, ei ulkoa käsin.
- Ehkä tärkeimmät oppini ovat tulleet tapaamiltani asiakkailta: Vaikka olen saanut tehdä asiakastyötä erilaisista rooleista käsin yli 20 vuotta (14-kesäisestä lähtien) ja luulen tietäväni jo aika paljon asiakastyöstä, voin edelleen oppia asiakkailtani uutta jokaisesta kohtaamisesta. Kun puhut, toistat sitä minkä jo tiedät, mutta kun kuuntelet, annat itsellesi mahdollisuuden oppia jotain uutta.
Ja koska viimeisen tuhannen päivän aikana kestävänä teemana on ollut muutoksen johtaminen ja siihen liittyvät haasteet. Haluan jakaa teille havaintoja myös sen otsikon alta.
Absurdia mutta totta…
Helpointa on ollut tehdä yhteistyötä sellaisten yritysten kanssa, jotka eivät välttämättä edes tarvitsisi ulkopuolista apua. He ymmärtävät käyttää ulkopuolista apua vipuna. Ja investoivat rohkeasti luottaen siihen, että yhteistyö maksaa itsensä takaisin. Ja näinhän siinä useimmiten käy, kun johto on 100% sitoutunut yhteiseen päämäärään ja on valmis tekemään oman osansa.
Kääntäen, vaikeinta on ollut päästä auttamaan sellaisia yrityksiä, jotka kipeästi tarvitsisivat ulkopuolista apua, mutta eivät tarpeeksi luota siihen, että panos-tuotto-suhde olisi järkevä heidän kannaltaan. Luottamuspula voi syntyä joko siitä, että en itse ole onnistunut poistamaan asiakkaalta sitä riskin tunnetta, joka liittyy yhteistyökumppanin valintaan tai siitä, etteivät he luota tarpeeksi omaan osaansa.
Monet yritykset, joihin olen saanut tutustua viimeisen tuhannen päivän aikana, ovat toimineet muutostarpeensa havaittuaan hitaammin kuin olisi kannattanut. Mistä tämä johtuu? Syitä on varmasti useampia kuin osaan tässä luetella, enkä halua osoitella ketään sormella – kun vuosien varrella on varmuudella itsekin tullut syyllistyttyä näihin kaikkiin. (Muistetaan tässä kohtaa kuitenkin aiemman listan kohta 8.)
Ohessa muutamia tekemiäni havaintoja seikoista, jotka näyttäisivät toistuvan:
- Johto yliarvioi oman kykynsä viestiä tavoite ymmärrettävässä muodossa, eikä usein ole keskenäänkään samaa mieltä siitä, mitä ollaan tekemässä ja mitkä ovat tulosten saavuttamisen kannalta tärkeimmät kriittiset tekemiset, joihin tulisi arjessa keskittyä.
- Johto aliarvioi käytettävän ajan, aikajänteen ja toistojen tarvittavan määrän, jotta uusi toimintatapa saadaan oikeasti juurrutettua arkeen niin, että saadaan aikaiseksi pysyvä muutos.
- Johtajat yksilöinä yliarvioivat oman kykynsä johtaa muutosta sekä omaa ja toisten ajankäyttöä.
- Johtajat aliarvioivat työntekijöiden muutoshalukkuutta ja osallistavat tiimejä päätöksentekoon ja tulevaisuuden suunnitteluun harvemmin kuin kannattaisi.
- Johdettavat usein yliarvioivat sen, mitä he lyhyellä aikavälillä voivat saada aikaiseksi.
- Ja samaan aikaan johdettavat aliarvioivat sen, mitä he pitkällä aikavälillä voisivat saada aikaiseksi.
Koen olevani etuoikeutettu, kun olen saanut työskennellä hienojen ihmisten kanssa.
Asiakkaat, joiden kanssa olemme saaneet tehdä todennettavia tuloksia: Kiitos kun olette luottaneet meihin ja luotatte edelleen. Ilman teitä ei olisi meitä.
Myös kollegoiltani olen viimeisen 1000 päivän aikana oppinut paljon. Jokaiselta jotakin. Yhdeltä ratkaisevan paljon; kiitos Jari Kivinen!
Niin… ja mitä aion tehdä seuraavaksi.
Jatkan. Näin on hyvä. Olen mielestäni edelleen oikealla polulla!