Päätin nyt tehdä jotain sellaista, mitä olen toistaiseksi vain pyöritellyt mielessäni kuluvan vuoden aikana. Olen nimittäin halunnut alkaa kirjoittaa blogia, mutta jokin on minua tässä asiassa pidätellyt. Olen viime aikoina pohtinut paljon sitä, että mikä minua oikeasti estää aloittamasta. Olen hartaasti järkeilemällä poistanut kaikki muut tekosyyt tajuten tänään sen tosiasian, että jäljellä on vain enää yksi syy – pelko.

Pohdin hartaasti myös tarkoitusperiäni. Miksi haluan aloittaa kirjoittamaan blogia? Yksin haluni kehittyä kirjoittajana ja pohtia asioita syvällisemmin julkisesti blogini kautta eivät riittäneet saamaan hommaa alulle. Tarkemman pohdiskelun myötä oivalsin että haluan blogini kautta myös toteuttaa intohimoani auttaa muita ja jakaa hyviä oivalluksia ongelmien ratkaisemiseksi – näin pelko sai luvan väistyä.

Sanotaan että viisaus syntyy kokemuksista ja kokemusten jälkeisestä pohdinnasta. Ilman kokemuksia me joudumme pohtimaan asioita tyhjän päällä tai pelkkien kuulopuheiden varassa. Joskus tiellämme kokemuksen hankkimiseksi seisoo pelko epäonnistumisesta. Menestyjien maailmankuvassa ei ole sijaa käsitteelle epäonnistuminen. Menestyjä osaa ajatella jo toimeen ryhtyessään, että hän tulee joko onnistumaan ja oppimaan tai vain oppimaan.

Pyrin muistuttamaan itseäni aika ajoin mainiosta aikuisopiskeluun liittyvästä teoriasta jonka suhdelukusarja on ”70:20:10”. Kyseisen mallin mukaan ihminen omaksuu 10 % oppimistaan asioista muodollisesti kirjoista, valmennuksista ja seminaareista. 20 % opitaan mallioppimisen, palautteen saamisen ja kokemusten jakamisen kautta. Ja lopulta jopa 70 % oppimisesta tapahtuu tekemällä ja kokeilemalla, tarttumalla haasteisiin ja ratkaisemalla ongelmia.

Tästä käynnistyvät teot ja kokeilut omalta osaltani. Aion tarttua haasteisiin innostuneesti ongelmia ratkoen, navigoiden arjen astronauttina & kohtalon kosmonauttina, kutsun sinut mukaan matkalle, tervetuloa!